Voihirmu.fi

”Keskittynyt ilme ja kohta mennään kaarteessa kovaa. Hän on ottanut tällaisen harjoitteluasenteen aikaisemmilla kierroksilla, mutta nyt ei sitten sitä asennetta tunneta. Tullaan kaarre niin paljon kuin pääsee ja loppuun asti. Kenties vaikka maailmanennätys. Kädet lähtöviivan taakse, 200 metrin olympiafinaali alkaa. Tuonne katse vielä.

On your marks.

Get set.

Ja nyt se räjähtää käyntiin ja katsotaan mihin se johtaa. Michael Marsh lähtee tuttuun tyyliinsä hyvin siellä sisällä, mutta aivan omaa vauhtiaan lähtee Michael Johnson. Katsokaa hänen hirvittävää rullaustaan keskellä. Fredericks tulee myöskin hyvin ja Boldon. Nämä kolme erottuvat täysin omaan luokkaansa. Marsh putoaa ilman muuta mitaleilta. Ja nyt on vain kysymys siitä, tuleeko maailmanennätys. Aivan hurjaa viiletystä tulee loppuun asti ja aika: Oiiijoijoijoiiii! 19,32!

Aivan uskomaton suoritus!
Ei voi olla totta!
19,32!
Tämä on jotain käsittämätöntä!
Aivan käsittämätöntä!
Revi poika nyt se pelihousu sieltä!
19,32!
Voiko tuo olla totta?
Tämä oli kuin aikoinaan Bob Beamonin hyppy, 8,90.
Aivan uskomaton!
Tämä ylittää jo inhimillisen suorituskyvyn rajan.
Aivan mahdoton!
Ilman konevoimia 200 metriä; kurva ja suora, 19,32.

Nyt tekee mieli sanoa kuin eräs edesmennyt pappa, joka keinutteli räsymatolla, kun puolen tunnin sisällä Lasse Virén ja Pekka Vasala voittivat kultamitalit. Pappa keinutteli laajakaarista keinuntaa ja hän ei saanut mitään suustaan muuta kuin:

’Voi hirmu. Voi kauhu. Ohhoh.’

Pappa säilyi hengissä, kun otti nitron ja hän keinutteli.

’Voi hirmu. Voi kauhu. Ohhoh.’

Oli hirmuinen suoritus.
Tämä oli mykistävä suoritus,
kertakaikkiaan.”

- Mauri Myllymäki, 1.8.1996, Atlantan Olympialaiset, Miesten 200 metrin finaali

Pappa keinuu
Äänessä: Paavo Noponen ja Voitto Raatikainen

Ja nyt tulee urheilijajoukko takakaarteen portista sisään.
Suomen lippu hulmahtelee.

Aika on käden ulottuvilla, kauan odotettu vajaa tunnin neljännes.

Gunnar Höckertin haltioitunut kultamitalikiri 36 vuoden takaa heijastuu tähän hetkeen. Tänään kirkkaat ruusut hänen sankarihaudallaan muistuttavat miehestä, joka kultamitalin jälkeen joutui uhraamaan kaikkensa isänmaalle.

Mutta me elämme tätä aikaa.

Syyskuun kymmenes 1972 on laukaisemassa liikkeelle neljätoista äärettömän nopeajalkaista miestä,
kaksitoista Euroopasta,
yhden Tunisiasta,
yhden suuresta lännestä Atlantin takaa.

5000 metrin juoksu on alkamassa kahdensissakymmenensissä Olympiakisoissa Münchenissä ja Suomen toiveet ovat suuret ja vuosikymmenillä punnitut. 10 000 metrillä tuli täysosuma, nyt odotetaan lisää.

Siinä ovat jo takasuoran rekortaanin tuntumassa hissuttelemassa omat poikamme,
Lasse Virén
ja
Juha Väätäinen,
jotka varmasti hengessään tuntevat pohjoisen myötätuulen tukenaan, mutta myös taatusti kokevat ennakkosuosion repivän paineen.

Ja siinä vierellä muut hurjat, joukossa 25-vuotias Belgian
Emiel Puttemans,
kympin nopea ja irtonainen hopeamitalimies,
kolme kovaa brittiä
Dave Bedford,
Ian McCafferty
ja
Ian Stewart,
esittelytarpeeton, Tunisian kokenut
Mohamed Gammoudi
puolustaa Mexicon kultaa tällä matkalla. On näissä kisoissa jo 34-vuotias.

Ja on siinä myös USA:n ja Oregonin ylpeys, mustat tuuheat viikset nenänsä alla ja hädintuskin täysi-ikäinen nuoruuden palo suonissaan,
Steve Prefontaine,
syntynyt taistelijoiden tammikuussa Coos Bay -nimisellä paikkakunnalla Oregonissa 21 vuotta sitten. Kaupunki on satamakaupunki, kova, kylmä ja aggressiivinen. Ja niin on myös Prefontaine, pahin suomalaisuhka Puttemansin ohella ennakkoon arvioiden.

Mutta jos lennokkaan tyylin taituri Martti Jukola vielä eläisi, hän saattaisi täydentää huippu-urheilun historiaansa vaikkapa seuraavankaltaisin tilannekuvioin:

Vaan vähän jenkki hätkähti, kun suomalaisista havumetsistä ilmestyivät esiin kuumien maiden mantereilla suden laihoiksi valmentautuneet Lasse Virén ja Juha Väätäinen, joiden ei ollut nähty ottaneen montakaan kävelyaskelta kahden viimeisen kalenterivuoden aikana. Ja ryhtyivät riisumaan sinivalkoisia verryttelypukujaan Münchenin takasuoralla 5000 metrin juoksun finaalia varten sen näköisinä kuin olisivat olleet lähdössä jääkarhun luolaan pientä rupattelutuokiota varten.

No niin, aika on miltei täysi ja huumori joutaa hyllylle vähäksi aikaa. Tänne asti kyllä vaistoan kongin kumahtaessa, miten koko Suomi pidättää hengitystään, kuulee pienimmänkin neulan putoavan.

Ja kongi on kumahtanut.

He katsovat viivaa.

Verryttelypuvut on riisuttu.

Viivaa, josta draama alkaa.

Tästä suoraan sinne on vajaat pari sataa metriä.

Kolme miestä Isosta-Britanniasta,
kaksi miestä Espanjasta, Suomesta,
yksi mies Saksan liittotasavallasta, Norjasta, Neuvostoliitosta, Tunisiasta, Belgiasta, USA:sta ja DDR:stä.

Iät vaihtelevat 21 ja 34 vuoden välillä,
pituudet 165 ja 184 sentin välillä.
Painot vaihtelevat 55:stä 66:een kiloon.

Juoksuvoima, tahto tässä nyt kohta punnitaan.

Miehet asettautuvat lähtöviivalle.
Harald Norpoth, Saksan Liittotasavalta,
Javier Alvarez, Espanja,
Per Halle, Norja,
Lasse Virén, Suomi,
Nikolai Sviridov, Neuvostoliitto,
Mohamed Gammoudi, Tunisia, Mexicon voittaja,
David Bedford, Iso-Britannia,
Emiel Puttemans, Belgia,
Steve Prefontaine, USA,
Ian McCafferty, Iso-Britannia,
Frank Eisenberg, DDR,
Juha Väätäinen, Suomi
ja
Ian Stewart, Iso-Britannia.

Neljätoista kovaa miestä, jotka ovat karsintojen jälkeen selviytyneet tähän loppukilpailuun, josta odotetaan yhtä näiden kisojen kuuminta.

Pilli soi. Katsomo kohisee.

Ja maailma pidättää hengitystään.

Nyt tuli komento viivalle. Kaikki kyyristyvät.

Pistooli on koholla.

Ja siinä tuli savu!

Siinä oli lähtö, neljätoista miestä matkalla.
Virén rauhallisesti viimeisenä, Väätäinen harppoo ulkona varoen tiiviisti ruuhkaa, hän on joukon keskivaiheilla.
Kaarre päättyy, tullaan suoralle ja Bedfordin tuttu, milteipä lönköttävä askel näyttää kiirehtivän jälleen kärkeen, mutta ei tämä ole vielä huippuvauhtia.

Norpoth hänen takanaan.
DDR:n Eisenberg Norpothin takana.
Välissä Ison-Britannian Cafferty.
Juha Väätäinen neljäs takaapäin,
Lasse Virén vielä viimeisenä toisten selkiä katsellen.

Ja tullaan takasuoran alkuun, kolmesataa metriä juostu.

Kävi miten kävi, tällä hetkellä olemassa olo hengittää heidän kohdallaan kaikkein täyteläisimmin, sillä elämä saavuttaa huippukohtansa, kun tekee voimiensa takaa sitä, mitä varten on varustettu.

Juoksijat eivät pidä tässä vaiheessa mitään kiirettä.
Tuo on suoranaista lönkyttelyä, kukaan ei tahdo mennä vetämään. Miehet ovat yhtenä rykelmänä.
Sitten sieltä pyyhkäisee takaa kohti kärkeä valkopukuinen mies… Ei vaan punaisessa Neuvostoliitto puvussa kaksi kuusi yksi Neuvostoliiton Sviridov pyyhältää kärkeen, David Bedford hänen kannoillaan.
Ja niin mennään eteenpäin.

Kierroksia vielä yksitoista.

Virén harppoo viimeisenä, Väätäinen on kymmenentenä.
He luottavat kirikykyynsä, eivät hätäile. Varovat alkupään ruuhkaa.

Ja 800 metrin väliaka naksahti Sviridovin johtaessa.
Se on 2.14.
Elikä suoranaista lönkyttelyvauhtia, tuonne neljäntoista minuutin paikkeille.

Mutta nyt tuntuu vauhti paranevan.
Sviridov tuo edelleen joukkoa, kun tullaan kaarteesta etusuoralle, David Bedford hänen takanaan.
Suomalaiset tyytyvät hännilläoloon. Virén viimeisenä, mutta lähtee nyt ohittamaan viimeistä edellistä miestä ja menee Juhan rinnalle.

Tuhat metriä umpeutui nyt, ja se on 2.46,26.
Se on huomattavan heikko aika, noin 13.50 loppuaikaa, joten pikkusen vauhti on parantunut.
Ja järjestys edelleen kärjessä muuttumaton: Sviridovin johdolla, toisena Bedford, sitten kumppanit, suomalaiset tuolla jälkipäässä.

Viisitoista talvea sitten kuusitoistavuotias piippolalainen vintiöpoika kyllästyi yhtäkkiä yhtenä yönä tupakanpolttoon ja turhan väkeviin juomiin.
Osti itselleen heti aamulla urheilukamppeet ja aloitti hirvittävän harjoittelun maailman huipulle.
Opettajat sanoivat kyllä, että nyt se tuli lopullisesti hulluksi.
Ja niin alkoi tarina, joka on kuin arktinen heijastuma villin erämaan kasvatista.
Juha Väätäisestä tuli Paavo Meskuksen avulla vähitellen ikäisiään koulupoikia nopeampi,
ketteräjalkaisempi,
ovelampi,
tuhoisampi,
joustavampi,
lihaksiltaan jäntevämpi,
kestävämpi,
julmempi itseään kohtaan,
villimpi
ja
älykkäämpi.
Tahdonvoimalla ja äärettömillä ponnistuksilla hänen oli hiottava esiin se, minkä jotkut muut olivat valmiina synnyinlahjaksi saaneet.
Juhan kyvyt kypsyivät täysimpään teräänsä vasta viidentoista vuoden kirkkaassa kiirastulessa. Loppuosa siitä
Brasiliassa,
Meksikossa,
Afrikassa,
Ranskassa
ja
Portugalissa.
Nyt hän punnitsee iskukykynsä pitkän piilossa olon jälkeen tuossa silmiemme edessä.
Kenties viimeisen kerran näin vaativissa kehyksissä,
elämänsä tärkeimmässä juoksussa.
Räjähtävän herkkää askelta siivittämässä vain yksi korkea uhkapelurin periaate:

Kaikki tai ei mitään!


Ja Sviridovin johtaessa 1 500 metrin väliaika naksahti.
Se on 4.08 suurinpiirtein. Ja se on vähän alle kolmentoista viidenkymmenen.
Ja siinä, joukon häntäpäässä toistaiseksi,
toinen sinivalkoinen,
valmis kympin kultamitalimies jo,
kahdeksan vuotta nuorempi
Lasse Virén
Suomen kaikkien aikojen keskipitkien matkojen juoksijoista ylivoimaisesti lahjakkain ja
toisen myrskyläläisen mestarimenijän,
Rolf Haikkolan,
yhteistyöllä nykyisen huippukuntonsa saavuttanut,
Suomen kansan suosikkipojaksi kohonnut.

Siinä he liukuvat, maailman kärjen matkassa.

Vielä on taivalta maaliin kahdeksan kierrosta ja sata metriä.

Ja on kuin menneiden kilpaveikkojen,
Paavo Nurmen ja Ville Ritolan
tai
Gunnar Höckertin ja Lauri Lehtisen
entisten kuninkuusnäyttöjen muisto siivittäisi heidän askeliaan.

Nyt lähtee Virén kärkeen.

Kahdeksan kierrosta jäljellä.

Myrsky-Lasse ja Julma-Juha taittavat yhteistä Münchenin olympiataivalta 5000 metrin juoksussa hurja hanke sisimmässään.

Vauhti alkaa parantua, kun Lasse Virén siirtyi kärkeen.
Britit hänen kannoillaan.
Sviridov tällä hetkellä neljäntenä.
Siellä hiukan tuupitaankin kaarteessa.
Väätäinen viimeistä edellisenä.
Joukko pysyttelee yhdessä, yksikään mies neljästätoista ei ole vielä pudonnut joukosta, yhdessä tehdään taivalta.

Sitä on vielä jäljellä seitsemän ja puoli kierrosta.

Ja kahden tuhannen metrin väliaika naksahtaa nyt, 5.32,61.
Se on suunnilleen kolmentoista ja viidenkymmenen vauhtia tasaisen vauhdin taulukon mukaan, mutta kyllä tässä varmasti alle kolmentoista neljänkymmenen painetaan näiden miesten voimalla.
Maailman ennätys sen sijaan saattaa jäädä särkymättä.
Ja nyt vaihtuu kärjessä järjestys.
Gammoudi on murtautunut kärjen tuntumaan ja hänen kanssaan on kaksi brittiä, siinä ovat Ian McCafferty ja Ian Stewart

Seitsemän kierrosta jäljellä.

Lasse Virén tällä hetkellä neljäntenä.

Nyt tässä punnitaan
taktiset kyvyt,
juoksijalahjat.

Tätä juoksua ei suoriteta yksistään jaloin,
yhtä paljon siinä pelaavat
aivot,
järki,
taktiikka.

Ja sitten sieltä pyyhältää jälleen esiin uusi mies pyrkii ohi.
Toinen briteistä ilmeisesti.

Siniristiliput yllyttävät suomalaisia ja puolimatkan välimatka umpeutuu suunnilleen näillä kohdin, se on vähän alle seitsemän minuutin, jotenka tämä antaa kuvan siitä taktiikasta millä miehet suorastaan rajusti luottaen kiriinsä vetävät alkua.
Ja Juha lähtee liikkeelle, hän hivuttautuu ulkokautta, on nyt joukon keskellä Gammoudin takana ja tarkkailee sieltä tilannetta.

Kuusi kierrosta jäljellä.

Lasse Virén on sisälaidassa.
Hänen rinnallaan toinen, yksi kolmesta britistä.
Lasse tällä hetkellä kuudentena, Juha kahdeksantena, kun ollaan takasuoralla.

Takakaarteessa tämä joukko aivan kuin uhoaa räjähdysvoimaa.
Sen vauhti on pahaenteisen hidas verrattuna miesten kirikykyyn.
Täällä tullaan näkemään repivä loppuvaihe ja suorastaan melko hirvittävät viimeiset pari kierrosta.
Niin veikkaan tällä hetkellä.

Ja kolmen tuhannen metrin väliaika tulee nyt, 8.20,24.
Se on kolmentoista viidenkymmenen vauhtia suunnilleen.

Ja vauhti kiristyy.

Sen on kiristyttävä, sillä tällä pelillä ratkaisu jää vasta viimeiselle kierrokselle ja sitä tämä joukko ei tule missään tapauksessa tekemään.
Siellä on jokaisella miehellä omat suunnitelmansa, omat taktiset laskelmansa miten tämä juoksu olisi voitettava, Olympiakulta, Olympiamitali hankittava.

Nyt lähtee Neuvostoliiton Sviridov jälleen kärkeen.
Neuvostoliiton mies tuo joukkoa etukaarteesta.
Sviridov, sitten Bedford, sitten pyrkii Puttemansko tuo on.
Ei Prefontaine Prefontaine lähti vetämään joukkoa.

Neljä kierrosta jäljellä.

Neljä kierrosta jäljellä ja
pitkätukkainen Prefontaine,
21-vuotias USA:n mies,
lähti vetämään joukkoa.

Ja hän lähti sen näköisenä, että nyt tässä mennään eikä meinata.

Vauhti paranee huomattavasti.
Britit seuraavat häntä aivan kannoilla.
Sitten Neuvostoliiton mies.
Suomalaiset Juha yhdeksäntenä ja Lasse lähtee nyt takaa, tulee Juhan rinnalle.
Lasse pyrkii jatkuvasti kohti kärkeä kaarteessa.

Kolme ja puoli kierrosta maaliin.

On nyt tällä hetkellä seitsemäntenä. Juoksee toisten rinnalla.
Prefontaine juoksee etummaisena, 175-senttinen, 21-vuotias juoksija.

Sitten Ian Stewart, sitten Dave Bedford ja nyt tulee Lasse Virén ja ottaa johtajapaikan. Ei, tyytyy juoksemaan Prefontainen rinnalla.

Ja Puttemans seuraa häntä.

Kolme kierrosta maaliin.

Prefontaine vie edelleen joukkoa, Lasse Virén toisena.

Etukaarre.
Ja repivän pahaenteistä menoa.
Väätäinen on viimeistä edellisenä, hänestä on pitkä matka kärkeen jo, parikymmentä metriä.

Takasuoran alku.
Virén kevyen näköisesti toisena.
Ja nyt lähtee Juha liikkeelle takasuoralla, kun 4000 metriä täyttyy.
Hän lähtee kuromaan kärkijoukkoa kiinni, mutta ei näytä vieläkään pitävän kiirettä.

4000 metriä, 10.59,87.
Se on kolmentoista neljänkymmenen vauhtia ja nyt on vauhti parantunut.

Sieltä lähti nyt Norpoth kohti kärkeä, mutta on tällä hetkellä vasta seitsemäntenä.
Yleisö innostaa erityisesti häntä.
Gammoudi on tällä hetkellä neljäntenä.

Ja Lasse Virén menee johtoon kun kaksi kierrosta on jäljellä.
Prefontaine toisena.

Ja nyt näyttää siltä, että kyllä Väätäisen peli alkaa olla pelattu.
Hänen polvensa kaikesta päätellen tekee kiusaa.
Kyllä hänen pitäisi olla kärjen tuntumassa, jos merkitsisi jatkoon päästä, mutta hänen mahdollisuutensa näyttävät menneiltä.

Sen sijaan Lasse Virén pitelee voiton avaimia käsissään.

Takasuoran alku,
kolmesataa metriä ja kierros
ja Virén vetää joukkoa.
Sitten on Puttemans, sitten Gammoudi, sitten Prefontaine ja sitten Stewart.

Prefontaine pyrkii Lasse Virénin rinnalle,
menee hänen ohitseen kahden sadan metrin lähtöpaikan kohdalla.
Lasse seuraa kuitenkin kevyen näköisesti.
Stewart vaarallisen näköisenä takana, samoin Puttemans.

Väätäisen peli on pelattu, hän on viimeisenä ja jää koko ajan.

Kierros ja sata metriä maaliin.
Prefontaine vie joukkoa,
Lasse Virén seuraa häntä,
sitten Puttemans.
Nyt tulee Gammoudi kolmanneksi.

Nyt alkaa taistelu.

Lasse siirtyy johtoon,
kun matkaa maaliin on tasan kierros.
Prefontaine toisena.

Kello soittaa viimeistä kierrosta, ohjusten aika on käsillä.
Virén vetää hartiavoimin etukaarteessa, takanaan Gammoudi ja Prefontaine. Nämä näyttävät kamppailevan mitaleista. Gammoudi kevyesti Virénin tuntumassa.

Ja nyt vasta Väätäinen lähti viimeiselle kierrokselle.

Nyt lähtee myrskytuulena Prefontaine ja lähtee Gammoudi, mutta Virén seuraa vielä kevyen näköisesti. Ei niinkään kevyen, mutta ei anna periksi. Kakssataa metriä maaliin, Gammoudi kärjessä, kultamitalin puolustaja. Ja sitten Virén toisena. Prefontaine säästää itseään mahdollisesti loppusuoran kiriin. Gammoudi vetää hurjasti kaarteessa.

Nyt lähtee Virén Nyt lähtee Lasse! hirvittävin askelin!
Menee ohi!
Menee kärkeen!
Ja ottaa toisen kultamitalin rajulla hurmioituneella kirillä!
Gammoudi antautuu,
Prefontaine antautuu,
Puttemans antautuu.
Vielä kymmenen metriä ja Lasse Virén on maalissa kaksinkertaisena kultamitalimiehenä nyt! Nyt!
Sitten Gammoudi, sitten Puttemans, sitten Prefontaine Prefontaine.

Stewart,
Norpoth
ja Juha Väätäinen jää viimeiseksi tässä joukossa.

Hän on suoran alussa.
Hän juoksee maaliin.
Tästä ei tullut hänen päiväänsä ja on helppo tietää minkälaisin tuntein hän tämän taipaleen taittaa.
Mutta älkää unohtako hyvät kuuntelijat, että hän on kaksinkertainen Euroopan mestari ja että hän juoksi erissä loistavan ajan, vain kahta kymmenystä heikomman kuin saavuttaessaan Euroopan mestaruuden.

En tiedä onko meissä ketään, joka haluaisi heittää Juha Väätäistä tällä hetkellä kivellä.

Viimeinen sata metriä katkesi ajassa kaksitoista viisi Lasse Virénin raisussa kirissä.

Lasse Virénin voittoaika 13.26,41.
Nyt näemme monitoorista hänen loistavan loppukirinsä uudelleen.
Hän vilkaisee pari kertaa taakseen.

Nyt hän juoksee kunniakierrosta takasuoralla,
ottaa vastaan yleisön suosionosoitukset.
Hän on kaksinkertainen kultamitalimies näissä kisoissa.
Molemmat pitkät matkat hän on ottanut nimiinsä.
Hän heiluttelee oikeaa kättään, hymyilee yleisölle.
Yleisö hymyilee hänen kanssaan.

Tiedän, että Myrskylässä on tällä hetkellä kahvipannu kuumana ja vieraita odotettavissa.

Lasse tulee etusuoralle, samanlaisena kuin aina ennenkin, vaatimattomana, mutta kuitenkin päämäärästään tietoisena.
Hän valmistautui näihin kisoihin huolella.
Hänen oppi-isänsä Rolle Haikkola iloitsee varmaan eniten hänen kanssaan.
Valokuvaajien kiirastulessa Lasse kiirehtii kohti porttia ja pukusuojan uumeniin.

Juha Väätäinen onnittelee häntä portilla.
Juoksun ensimmäinen ja viimeinen mies.

Niin tässä on suuren draaman ainekset.
Kahden huippuluokan suomalaisjuoksijan, joista toisen toiveet täyttyivät, toisen eivät.
Mutta niinhän se urheilussa yleensä käy.

Ajat:
Lasse Virén, Suomi, 13.26,4, uusi Olympiaennätys.
Toinen Mohamed Gammoudi, Tunisia, 13.27,4.
Kolmas Ian Stewart, Iso-Britannia, 13.27,6.

Siinä ovat mitalimiehet.

- Paavo Noponen ja Voitto Raatikainen, 10.9.1972, Münchenin Olympialaiset, Miesten 5000 metrin finaali

Jääkarhun luola
Maksimijuoksutekniikan mittaaminen ja kehittäminen